Kirja ei välttämättä sovi ihan heikko hermoisille kaunistelemattomien tarinoidensa takia. Itsellänikin meni pieni tovi ennen kun uskalsin avata tätä. Luettuani en kuitenkaan kadu päätöstä lukea tätä, koska se avasi silmäni.
Jos vielä epäröi hiukan, niin kannattaa lukasta takakansi, missä sanotaan näin:
"Tuhannet ja taas tuhannet kiinalaisnaiset ovat joutuneet luopumaan tyttäristään. "Tyttövauva ei ole lapsi", saneli syrjäseutujen perinne tyttärien kohtalon vielä parikymmentä vuotta sitten. Niimpä tyttäriä on jätetty asemalaiturille, annettu adoptoitavaksi tai hylätty orpokotiintai sairaalan portaille.
Tässä kirjassa kiinalaissyntyinen toimittaja-kirjailija Xinran kertoo kymmenen kiinalaisnaisen elämäntarinat- myös omansa. Naiset ovat kohdanneet niin yhden lapsen politiikkan, kahlitsevat perinteet kuin äärinmäisen köyhyydenkin.
Lapsistaan luopuneet äidit ovat itsekkin Kiinan kadotettuja tyttäriä; heidän sydänmessään on jatkuva suru ja tuska, heidän ajatuksensa ovat kiinnittyneet lapseen, jota he eivät koskaan saaneet tuntea.
Kiinan kadotetut tyttäret on henkilökohtainen ja ajankohtainen kirja, joka silti herättää toivon muutoksesta. Se on myös viesti tuhansille ulkomaille adoptoiduille kiinalaistytöille. Millainen on voinut olla heidän biologisen äitinsä tarina? Miksi hän luopui omasta lapsestaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti