Kävin ennen vappua Venäjällä Pietarissa. Aluksi sinne lähteminen vähän jännitti stereotypioiden ja Euroopan kriisin takia, mutta lopuksi sain heitettyä ikävämmät ajatukset taka-alalle ja pystyin nauttimaan enemmän reissusta.
Käytiin yhtenä iltana paikallisessa jazz clubissa, missä esiintyi sinä iltana kuvassa näkyvä bändi. Aluksi musiikki oli tosi hyvää, mutta loppua kohden kaikki biisit alkoivat kuulostamaan samanlaisilta. Ja noista esiintymisasuista en halua sanoa sanaakaan...
Meidän hotellia vastapäätä oli hautausmaa, missä me poikettiin yksi kaunis päivä. Koko alueella oli oikeastaan kolme hautausmaata. Yksi oli ortodokseille, yksi juutalaisille ja yksi ateisteille. Kaikki kolme hautausmaata erosivat toisistaan. Ortodoksien hautausmaa oli kauniisti hoidettu ja todella siisti, juutalaisten hautausmaa oli todella tiheä ja ehkä hieman ahdas ja ateistien hautausmaa oli villi ja lähes hoitamaton. Paikka oli todella kaunis ja jollain tapaa mielenkiintoinen. Erityisesti ortodoksien hautausmaa oli mielenkiintoinen, mutta se johtuu varmaankin siitä, että siellä on haudattuna muutamia venäjän kuuluisia säveltäjiä ja kirjailijoita.
Ja tietenkin, koska oltiin venäjällä niin pitihän meidän käydä tsekkaamassa paikallinen sirkus, joka oli todella näyttävä ja hyvä. Ainoo asia mistä en pitänyt showssa oli eläimillä tehdyt temput, jotka oli kyllä hyviä, mutta omatunto alkoi aina hieman kolkuttamaan kun eläimet oli estradilla. Erityisesti hylkeet ja kamelit sai mut tuntemaan näin. Onneksi klovni ja akrobaatit sai mut hieman heittämään ikävämmät ajatukset takaa-alalle.
Koko reissu huipentui sunnuntaina pidettävään konserttiin, mikä pidettiin yhdessä paikallisen konservatorion orkesterin kanssa. Ohjelmistossa oli ihan huikeet Sibeliuksen viulukonsertto ja Shostakovichin 5. sinfonia.
Kaiken kaikkiaan reissu oli todella onnistunu, vaikka välillä olikin sellanen fiilis et oisin halunnu vaan kotiin.
Pitää vielä ihan lopuksi mainita että kaikki kuvat ei todellakaan ole mun, koska olin hiukan laiska enkä jaksanu raahata kameraa mukana koko aikaa. Onneks muutama kaveri tajus pitää kamerat käsien ulottuvilla (kiitti Annika ja Sahrami!)...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti