tiistai 14. lokakuuta 2014

Pakenen teknologiaan ja unelmaan todellista elämää

 photo kuva1-5.jpg  photo kuva1-6.jpgHuomaan pakenevani itseäni ja unelmiani jatkuvasti. Haaveilen isoista ja melkeinpä mahdottomista asioista ilman, että yrittäisin edes tehdä niiden eteen mitään. Pelkään jatkuvasti kaikkea. Pelkään, että minusta ei tule mitään ja jään vaan vellomaan yksin suruuni.
  Mikä tekee riskien ottamisesta niin vaikeaa, etten edes viitsi yrittää? Muistan kerran tehneeni työhakemusta, joka päättyi kaameeseen itkuraivariin vain sen takia, kun sen tekeminen tuntui liian vaikeelta. Totuus kuitenkin on, etten jostain syystä edes uskaltanut yrittää onnistua.
  Nykyään kaikki mahollinen tuntuu liian vaikeelta ja isolta. Pelkään vastuuta, minkä seurauksena olen jatkuvasti kysymässä apua toisilta. Mutta jos olen jatkuvasti kysymässä apua toisilta, niin miten ikinä voinkaan oppia olemaan itsenäinen. Suurin haaveeni on asua Englannissa ja kirjoittaa, mutta sellaisen päämäärän saavuttaminen on kelle tahansa vaikeaa. Jos haluaa tehdä ammatikseen sitä mitä rakastaa, täytyy olla hyvä siinä mitä tekee. Jos jatkan samalla meiningillä, miten olen elämääni tähän mennessä elänyt, en tule ikinä saavuttamaan sitä mitä haluaisin.
 Miksi sitten kirjotan tästä tänne? Olen päättänyt kääntää uuden aukeaman ja alottaa tyhjältä pöydältä kaiken. Nyt minä aion todella yrittää.

Ei kommentteja: